perjantai 28. marraskuuta 2014

Homo

Suomi on tunnetusti ollut edelläkävijä maailmassa mitä tulee tasa-arvo kysymyksiin. Meidän demokraattisessa yhteiskunnassamme on ollut miesten ja naisten tasa-arvo kehitys ainutlaatuista.

Siitä tulokset, jos niistä tuloksina voidaan puhua niin puhuvat puolestaan. Tässä viittaan siihen, että meillä on ollut valtion johdossa, joka yleisimmin on ollut hyvin miesvaltainen, niin naispresidentti ja myös pääministerinä nainen.

Suomalaisissa suuryrityksissä ovat naiset myös tulossa kovaa vauhtia hallituspaikoille johtamaan. Tästä näkökulmasta ajatellen, mielestäni on yhden tekevää onko johtaja nainen vai mies, kunhan henkilö on pätevä tehtävässään.

Tehtävien hoidossa pätevyyttä mitataan monilla mittareilla. Se mitä sinulla on haarojen välissä, ei pidä määritellä onko tehtävässään onnistunut vai epäonnistunut.

Tasa-arvokehitys on saanut uuden mittasuhteen kun tarkastellaan avioliitto-käsitettä homo ja lesboparien suhteen. Avioliitto on herättänyt tunteita ja keskustelua huomattavasti enemmän kansan keskuudessa kuin esimerkiksi yhteiskunnan kokonaisvaltainen vallitseva tila.

Avioliittoa on pidetty miehen ja naisen välisenä asiana, mutta tänään eduskunnan isossa salissa äänestetty avioliittolaki saman sukupuolen kesken on hyväksytty tarkempaan valiokuntatyöskentelyyn.

Homoavioliitot herättävät tunteita, puolesta ja vastaan. Ilahduttavaa on kuitenkin se, että miesmuistiin nähden ensimmäistä kertaa demokratia toteutui kansanvallan näkökulmasta katsottuna.

Edellisen kerran taisi kansanvalta toteutua kun äänestimme EU-jäsenyyden puolesta.

Sen jälkeen kansan mielipide on ollut yhdentekevää lakia päätettäessä, virkamiehet ja päättäjät ovat omien poliittisten agendojen pohjalta tehneet lait, välittämättä kansan enemmistön mielipiteestä, kuten Perussuomalaisten "jytky", joka oli kansalaisten selkeä kannanotto EU-tukipaketeille, mutta ei kelvannut virkamiehille ja silloiselle pääministeri Kataiselle.

Mitä tulee tähän avioliittolakiin, niin Suomi on jälleen ottanut askeleen eteenpäin tasa-arvo kysymyksissä.

Hämmästyttävää kuitenkin on se, että uskonnolliset kysymykset käsitellään parlamentaarisesti eduskunnassa.

Mielestäni nämä pitäisi pystyä erottamaan toisistaan.

Suomi on pitkään ajanut monikulttuurisuusväestöpohjaa ja tämän johdosta myös luonnollisesti eri uskonnot ovat lisääntyneet.

Voisiko jokainen uskonnollinen yhteisö kantaa vastuun avioliittokysymyksissä omassa seurakunnassaan?

Mitä lakiin tulee, niin ehdottomasti sama laki kaikille ja sen myötä samat oikeudet. Avioliitto käsitteenä on mielestäni kuitenkin uskonnollisten yhteisöjen asia.

Taasen laki oikeuksista, kuten adoptioon, omaisuuteen jne. tulee olla päätetty parlamentaarisesti kaikille, oli kyseessä hetero, homo tai lesbopariskunta, niin kauan kuin oikeudelliset määritteet täyttyvät.

"Lapsella tulee olla oikeus isään ja äitiin"-argumentti on mielestäni heikko. Isä ja äiti jos ovat alkoholistinarkkareita, niin kyllä lapsen kasvuympäristö täytyy antaa toisaalle, oli sitten kyse homoista tai lapsettomista mies-naispariskunnista.

Lainsäätäjien tulee moraaliselta vakaumukseltaan pitää huoli, että tasa-arvoinen kohtelu parisuhteessa koskee jokaista. Oli kyseessä miehen ja naisen välinen suhde, naisen ja naisen välinen suhde tai miehen ja miehen välinen suhde.

Onnittelut homoille ja lesboille!
Askel lähempänä oikeudenmukaista tasa-arvoa.

Petri Rastas

Blogitekstisuositus

8 Totuutta Elämästä

Vuosi 2015 oli matkustamisen ja tutkimisen vuosi. Nyt on hyvä laatia hieman yhteenvetoa havainnoista matkan varrelta. 1. Teknologia on ke...