perjantai 15. tammikuuta 2016

Byrokratia tappaa aloittavan yrityksen

Tämä teksti paisui ja paisui, joten päätin julkaista omana juttunaan. Alkuperäinen tarkoitus oli lyhyesti kommentoida mainiota tekstiä Suomen/Australialaiselta kirjoittajalta.


Löydät tekstin täältä:


https://australiaan.wordpress.com/2015/09/02/pienyrittajista-aukioloajoista/#comments


Kirjoittaja tekstissään kysyy: "Miksi yrittäjyys on täällä (Australiassa) niin paljon yleisempää?"


Suomessa valitettavasti jopa hyvät yritysideat tapetaan jo alkumetreillä. Byrokratia ja epävarmuus tulevasta ei ole yhtälö, joka houkuttelisi useimpia yrittäjiksi. Oli melkein mikä tahansa elinkeino kyseessä, tarvitset siihen luvan lupaviranomaiselta, joka sittemmin valvoo toimintaasi.


Kirjoitin taannoin elinkeinovapaudesta:
http://www.petrirastas.com/2015/09/puhutaan-elinkeinovapaudesta.html


Eli luvanvaraisten toimialojen lisäksi, siis lisäksi on liuta lupia, jotka sinun tulee hakea ennen ryhtymistä yrittäjäksi.


Useimmissa tapauksissa uuden yrityksen perustamiseen tarvitaan rahoitus, joka yleensä tapahtuu omilla säästöillä ja/tai vieraan pääoman rahoituksella, kuten pankkilaina.


Verot ja veroluonteiset maksut


Mikäli olet edennyt yrityksen perustamisessa jo noin pitkälle, että olet yritysidean saanut vietyä virallisesti yhtiömuotoon, astuu verottaja, sekä muut verenimijät kuvioon (lakisääteiset veroluonteiset maksut).


Pahimmassa tapauksessa, ennen kuin olet saanut yhtään tulorahoitusta firmaan sisään (jossa asiakas maksaa sinulle myymästäsi tavarasta tai palvelusta) lankeaa maksettavaksi nämä kyseiset verot ja veroluonteiset maksut.


Sitä en minä ymmärrä miksi Suomessa yrittäjien pitää maksaa verot etukäteen, en tiedä mitään muuta maata jossa yrittäjä maksaa verot ennakkoon, kuin Suomi.


Näitä ennakkomaksuja verottajalle, vakuutusyhtiöön, asianajajille, viranomaisille jne. kuluu niin paljon, että moni lannistuu jo alkumetreillä.


Verotaakka

Verotus on toinen asia, tällä hetkellä Suomessa verotaakka on 44%, joka on EU-maista neljänneksi suurin, Tanskan, Ranskan ja Belgian jälkeen. (Lähde. eurostat.)


Tosin yhteisövero pärjää kohtuullisesti globaalissa "verokilpailussa" sen ollessa 20% vertaa Australian 30%.


Toisin sanoen globaalissa markkinatalouden kiimassa Suomi on unohtanut pk-sektorin tai itse asiassa päinvastoin, muistanut sitä kiristyvillä normeillä, säännöillä ja asetuksilla, jotka verhoillaan päättäjien toimesta EU-direktiiveiksi.


Pienyrittäjien selkänahasta revitään hyvinvointi Suomalaisille samalla kun monikansalliset yhtiöt nauttivat miljoonatuista valtiolta, milloin mihinkin tuotekehittelyyn.


Nykyinen hallitus sentään teki merkittävän uudistuksen 2016 vuoden alusta ja vapautti kauppojen aukioloajat, mutta samalla heikensi freelancer-työntekijöiden sosiaaliturvaa rinnastamalla heidät yrittäjiksi.


Australiassa on kevyempi byrokratia ja yritysilmapiiri on 100 kertaa potenssiin miljoona kertaa parempi/kannustavampi/rennompi.


Suomessa ei saa menestyä, se ei ole hyväksyttävää. Hyväksyttävää vain silloin, jos lahjoitat rahasi pois, ehkä..


Liitot työmarkkinoiden jarruna


Australiassa on myös uhkakuvia, joita valitettavasti liitot vauhdittaa.


Ollessani Australiassa ja työnhakuilmoituksia lukeneena havaitsin, että monella toimialalla yritykset edellyttävät ABN-numeroa, sen sijaan, että suoraan palkkaisivat henkilön töihin. Osa syy löytyy liitoista, miksi ihmisiä ei haluta palkata, näin myös Suomessa, termillä "pakkoyrittäjä".


Toinen syy on, ettei tarvitse maksaa ylimääräisiä "turhia" palkan sivukuluja.


Sama palkkojen sivukulujen ongelma on myös Suomessa ja jopa pahempana.
Käteen jäävän palkan ja työnantajan maksun erotus voi olla ja useimmissa tapauksissa on yli 50%. Tarkoittaa se sitä, että 2000€ palkasta jää työntekijälle 1500€, mutta se maksaa työnantajalle 3000€ näin karkeasti. Kaikki muu tuolla välillä on veroja ja veroluontoisia maksuja.


Annan esimerkin:
Työnantajan maksut
* Eläkemaksut (TyEL)
* Sosiaaliturva
* Pakolliset vakuutukset
* Työttömyys
* Lomaraha
* Muut sosiaalikulut


Muihin sosiaalikuluihin sisältyy mm. seuraavat kuluerät:

  • Työterveyshuolto
  • Sairausajan palkka
  • Äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan palkka
  • Luottamusmieskoulutus
  • Työsuojelukoulutus
  • Yhteistoimintakoulutus ja rationalisointikoulutus
  • Koulutus
  • Työvaatteet
  • Työturvallisuus
  • Lääkärintarkastukset
  • Työtapaturmista aiheutuvat kustannukset


* Vapaaehtoiset sivukulut



Vapaaehtoisiin sivukuluihin sisältyy mm. seuraavat kuluerät:
  • Koulutus
  • Työvaatteet
  • Työpaikkaruokailu
  • Henkilökunnan virkistystoiminta
  • Luontoisedut
  • Vapaa-ajan vakuutus
  • Laajennettu työterveyshuolto


Edellä olevat maksut yhteensä muodostavat n. 40-50% kulurakenteen.


Työntekijän maksut


* Ennakonpidätys
* Eläkemaksu
* Työttömyysvakuutusmaksu
* Mahdollinen AY-maksu


On siis paljon kustannustehokkaampaa sopia toimeksianto asiantuntevan yrittäjän kanssa, kuin ottaa hänet suoraan palkkalistoille.


Arvonlisävero


Arvonlisävero on myös paheksuttava systeemi sen monimutkaisuuden vuoksi. Suomessa alv-verokannat: 24%, 14%, 10% ja 0%, Australia 10%.


Liikevaihdon ylittäessä 10.000€, olet arvonlisäverovelvollinen, Australiassa 75.000$.


Suomessa arvonlisävero on suoriteperusteinen, eli maksat arvonlisäveron kun kirjaat myynnin kirjanpitoon, olit saanut rahat tai et. Hallitus tällä hetkellä pohtii arvonlisäveron muuttamista maksuperusteiseksi, jossa maksat arvonlisäveron, kun saat asiakkaalta maksun. Tämä muutos olisi mielestäni oikein järkevä ja tervetullut.


Kaikesta huolimatta yrittäminen on silti hieno laji, rohkeasti härkää sarvista!
Petri Rastas

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

8 Totuutta Elämästä

Vuosi 2015 oli matkustamisen ja tutkimisen vuosi. Nyt on hyvä laatia hieman yhteenvetoa havainnoista matkan varrelta. 1. Teknologia on ke...